Alku.

Istuin viime viikolla lääkärinvastaanotolla periamerikkalainen persauksen paljaaksi jättävä sairaalakaapu päällä. Kun lääkäri kysyi, ovatko kuukautiseni olleet säännölliset, vastasin myöntävästi. Samaan hengenvetoon lisäsin, että tilanne voi muuttua, sillä jätin ehkäisypillerit hiljattain pois. Lääkäri kysyi, oliko pilleieiden poisjättäminen tietoinen valinta vai loppuivatko ne vain kesken.

Valinta oli tietoinen. Tollo olen, mutten niin tollo, että antaisin hormonipyörylöiden loppua kesken.

Tietoinen valinta ei kuitenkaan välttämättä ole ihan loppuun asti harkittu päätös, mutta koska olemme olleet Puolison kanssa vauvakuumeen vauvanpehmeissä kourissa jo pidemmän aikaa, niin päätettiin päästää kroppani luonnontilaan. Hormonihirviö minusta kuoriutui vain parina päivänä, ja vaikka selkään ilmestyikin teinimäisiä näppylöitä, niin siirtymä oli helppo.

Paitsi että olin unohtanut, miten kivuliaita kuukautisenperkeleet voivatkaan olla.

Ellei joku keksi niin tehokasta ryppyvoidetta, että sillä käännetään biologista kelloa taakse päin, niin kai meidänkin, kohta kolmekymppisten aikuisten, on alettava miettiä näitä lisääntymisasioita, jos jonkinlaista jälkikasvua haluamme. Olemme odottaneet sitä taianomaista oikeaa hetkeä, jolloin elämäntilanne on kohdillaan ja tulevat vanhemmat ovat autuaan valmiita ottamaan vastuun uudesta ihmisestä, mutta koska sitä ei koskaan tullut, ja tuskin tuleekaan, niin päätimme kokeilla tuuriamme nyt.

Puoliso haluaisi vielä keskittyä enimmäkseen kuivaharjoitteluun, mutta minun päässäni on vinksahtanut jo sen verran pahasti, että haluaisin ihan oikean vauvan paijattavaksi.

En ole muuten koskaan vaihtanut vaippaa.