Se kirottu Aunt Flow tulikin myöhässä kylään, joten lisääntymässä meillä ei vielä olla. Viime kuussa emme tosiaan vielä varsinaisesti yrittäneetkään onnistua, mutta nyt alkaa olla kunnon tsemppi päällä. Viime yönäkin valvottiin pitkään, juttelemassa, haaveillen uudesta elämänvaiheesta. Taidamme olla pikkuhiljaa ihan oikeasti valmiita.
Ehkä.
Onko sitä oikeasti koskaan täysin valmis? Kertokaa, viisaammat. Kirkastuuko mieli taianomaisesti, kun biologinen kello on tikittänyt tarpeeksi pitkään? Riittääkö, että haluaa laajentaa onnellisen parisuhteen onnelliseksi perheeksi, vaikka kokemattomat kädet vähän tärisisivätkin?
No comments:
Post a Comment